Thursday, September 30, 2010

Ruskanriekaleita

© Aie
Syyskuu on valunut hiekkana sormieni välistä, mikäli sallitte kuluneen ilmauksen. Ruskan kauneudesta ja syysilmasta olen ehtinyt nauttia lähinnä koulumatkoilla silloin, kun olen kävellyt metsän läpi. Nyt kun ensimmäinen koerypäs on ohi, toivoisin minulla olevan aikaa kirjoittaa useammin. Kaipaan myös muita, enemmän tai vähemmän luovia ajanvietteitä, sillä ainakin piirtäminen, pianonsoitto ja lukeminen ovat jääneet melko vähäisiksi.

Jossain kumman välissä blogini lukijamäärä on ylittänyt kolmenkymmenen rajan, kiitos kaikille teille! ♥  Vastahan minä aloitin...

Daily coordinate -postaus - tiistailta - on kerrankin niitä pahamaineisia peilikuvia, ja otettu vielä kamerakännykällä, aiai. Onneksi tämä näkyy lähinnä siinä, että kasvoni ovat omituista suttua ja näytän siltä, kuin en olisi hymyillyt muutamaan kymmeneen vuoteen.
Melko arkista pukeutumistani: hiukset jokseenkin luonnontilassa, jakku Henkkamaukalta, (aktiivisessa käytössä kellastunut) hame Pirjon Bazaarista ja säärystimet äitini käsialaa.

Lopuksi uskomattoman kaunista, syksyistä sellonsoittoa Apocalypticalta. Olen kuunnellut tätä kappaletta viimeisen kuukauden aikana luvattoman paljon.

Sunday, September 12, 2010

"Seitsemän on kaikkein voimakkain taikaluku."

Sain Ruined Kingdomin corinalta tämän ihastuttavan tunnustuksen, suuret kiitokseni. Välitän siis palkinnon eteenpäin seitsemälle blogille/bloggaajalle, ja paljastan seitsemän asiaa itsestäni.

***

Ensimmäiseksi ne 7 blogia, aakkosittain perfektionismissani:


Äskettäin blogikirjoittelun aloittanut ~Heini~ kirjoittaa asenteella ja tietysti pukeutuu uskomattoman suloisesti.
Sally Slander kirjoittaa sujuvasti ja värikkäästi mitä erilaisimmista asioista, eikä pelkää ilmaista mielipiteitään.
Trollchild on luova, taitava ompelijatar ja omaa myös käsittämättömän kyvyn tehdä upeita ostoslöytöjä.
Madamoiselle Parapluien blogi on täynnä synkän elegantteja ja inspiroivia gothic lolita -aiheisia postauksia.
Iiraliina on kuin syntynyt pukeutumaan elegantteihin, synkkiin tyyleihin aristosta gothic lolitaan, ja hänen asukokonaisuuksensa ovat poikkeuksetta viimeistellyn viehättäviä.
HajaMiel tuntee poikatyylit ja postaa hurmaavia löytöjä eri puolilta internetin ihmemaata.
Elävästi kirjoitettu blogi – ja harva onnistuu näyttämään yhtä onnistuneelta missä tahansa tyylissä kuin veinken.

***

Ja sitten 7 enemmän tai vähemmän maagista paljastusta:

1. En pidä ajatuksesta, että pitäisi olla jollain tavalla ”tr00”. Olen mieluummin luokittelematta itseäni kuin pakottaudun kuuntelemaan vain yhdenlaista musiikkia tai pukeutumaan vain yhteen tyyliin.
2. Oikeasti hiusteni väri on perinteinen suomalainen maantienharmaa, liian tumma blondiksi ja liian vaalea ruskeaksi.
3. Tahtoisin takaisin ihanat, siniset hiukseni, mutta ne vaativat liikaa työtä ja vaalentamista, joka ei tee hyvää jo luonnostaan ohuille hiuksilleni. Niinpä tyydyn tylsään ja käytännölliseen mustaan sekä toisinaan hiuslisäkkeisiin.
4. Ostan enemmän kirjoja kuin vaatteita, ja luen paljon. Vaikken voisi kuvitellakaan luopuvani luovan pukeutumisen iloista, vielä vähemmän haluaisin päästää irti lukemisesta.
5. Viimeiseen kuukauteen en ole kuitenkaan lukenut muuta kuin kouluun liittyviä kirjoja.
6. Olen feministi.
7. Kuulun evankelisluterilaiseen kirkkoon, mutta aikomuksenani on erota heti täysi-ikäistyttyäni.

Tuesday, September 7, 2010

"15 sivuu ja 1.5 fontti, onx ok???!!"

Koska en ole löytänyt sopivia hiuslisäkkeitä (tai jaksanut selvittää vanhoja), en ole pitänyt kirkkaansinistä pitkään aikaan, vaikka se on yksi lempisävyistäni. Kaipasin kuitenkin piristettä, ja kyseisen värin sekä lievästi kiiltävien kankaiden yhdistelmä oli vaihteeksi vähän räväkämpi kuin viimeaikojen pikkutyttölook, josta tulen myös postaamaan kuvia tulevaisuudessa.

Paidan kaivoin kaapin pohjalta pitkän käyttämättömyyden jälkeen, se lienee ostettu aikoinaan Haloselta. Jo edesmenneestä Turun Rockgootin kivijalkaliikkestä hankittuja shortsejakin on mukava pitää vielä, kun on mahdollisuus - en oikein osaa suhtautua pakkasten ja minishortsien yhdistelmään, vaikka sitäkin toisinaan näkee. Hiusrusetti (jonka ihastuttavat yksityiskohdat eivät ikävä kyllä näy) on Cybershopista, kengät Demonian ja ihqut karvasäärystimet Pirjon Bazaarista. Kuvaamaan nakitin pikkuveljeni, sillä kännykkäkamerani itselaukaisin ei ole parhaasta päästä. Samaista vempainta saamme syyttää myös kuvanlaadusta - ja minua itseäni myös, onnistuinhan unohtamaan kameran Kustaviin.

***

Viimeisestä tekstistä onkin kulunut jo lähes kuukausi, ja otsikko selittänee syyn. Vaikken olekaan vielä joutunut kirjoittamaan viidentoista sivun aineita, on koulu vienyt tehokkaasti arkipäivät ja sosiaalinen elämä puolestaan viikonloput. Pyrin tulevaisuudessa päivittelemään kuulumisiani vähän useammin, ainakin ruotsin ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Oikeastaan minun ei tarvitsisi stressata niistäkään, sillä aion ottaa keväällä uusiksi ja jopa opiskella. Tajusin tämän mahdollisuuden siis vasta ilmoittauduttuani sitovasti syksyn kirjoituksiin, joten osallistunpa sitten niihinkin...

Viikonloppuaktiviteettini ovatkin olleet huomattavasti koulua mielenkiintoisempia. Koin nimittäin ainakin neljä täysin uutta asiaa: olin häissä, rikoin pohjoisuusennätykseni, lauloin Singstaria vapaaehtoisesti ja tykkäsin valkosuklaasta.

Häät olivat serkkuni, ja, uskokaa pois, ensimmäiset, joissa olin. Toki olen ollut paikalla vanhempieni vihkitilaisuudessa (he menivät naimisiin rippipäivänäni muutama vuosi sitten), mutta kyseessä oli vain pieni tilaisuus eikä häitä vietetty sen kummemmin.
Taisin tällä kertaa tosin missata iltaohjelman, sillä koulun uuvuttamana pienet nokoseni venähtivät aamuun asti. Ennenkuulumatonta! Lummekuva on seuraavalta aamulta, jona kävin pikaisesti uimassa kosken suvannossa - siinä taas yksi uusi kokemus listaan. Ei sinänsä mikään ihme, sillä järvessäkin uin ensimmäistä kertaa viime kesänä. Taidan olla merivedenkestävä saariston lapsi.

Etelän asukkina pohjoisuusennätykseni oli vielä vuosi sitten Jyväskylä, ja viime talvena se vaihtui sentään Seinäjokeen, kiitos Sonata Arctican. Saman bändin perässä tein varmaan myös jonkin sortin typeryysennätyksen lähtemällä Satama Open Airiin, jossa tuli nähtyä saman tien myös Northern Kings ja Tarot. Tämänhetkinen high scoreni on siis Kemi, vaikka toivon vielä joskus pääseväni ihailemaan Lapin maisemia pohjoisemmaskin.
Typeryydestä puhuin, sillä olen tänä vuonna nähnyt Sonatan ihan tarpeeksi monta kertaa muutenkin. Mutta jollainhan se keikkatarve on täytettävä, kun mikään muu suosikkibändini ei ole vähään aikaan keikkaillut Suomessa tai ylipäätään ollenkaan, ja Versaillesin aikaan olin PA.
Pitkät junamatkat muista kuluista puhumattakaan eivät siis menneet hukkaan, samasta vanhasta biisilistasta huolimatta. Tunnelma oli mahtava reissun alusta loppuun, ja tihkusateen pahin haitta lienee se, että otsikkokuva on mitä on, kun en itse tapahtumassa kameraa pahemmin käsitellyt.
Ei kaduta! :D


Kuten Kemikin, myös valkosuklaan ja Singstarin ilot tuli koettua Sannan kanssa. Hauskuus taisi korvata sen, mikä laulutaidoissa menetettiin. The Curen Friday I'm in Love ja Just Like Heaven olivatkin pelien parasta antia, vaikka musiikillisesti onnistuimme ilmeisesti ylittämään itsemme ABBA:n ja Indican tahtiin. Myös Cyndi Lauperin Girls Just Wanna Have Fun sekä Aquan Barbie Girl täytynee ottaa joskus uusiksi. Kiekumisen lomassa söin aivan huomaamattani myös arviolta 200 grammaa valkoista mustikkasuklaata.

Kilometripostaus: onnittelut loppuun asti kahlanneille! Syyskuun alun tapahtumat ja sattumukset säästin suosiolla ensi kertaan.