Tuesday, November 23, 2010

Harry Potter is awesome

Vaikka viime kirjoituksesta onkin kulunut reippaasti aikaa, en suinkaan ole unohtanut blogiani. Koeviikon lisäksi kaikenlainen Harry Potter -aktiviteetti on pitänyt minut kiireisenä viime viikkojen ajan.

© Toju
Kuten edellisessä päivityksessäni mainitsinkin, 4. marraskuuta Potter-näyttelijät Evanna Lynch (Luna Lovekiva) ja Matthew Lewis (Neville Longbottom) vierailivat Suomessa promoamassa uutta Harry Potter and the Deathly Hallows -elokuvaa, tai siis sen ensimmäistä osaa. Ehdin samalla reissulla nähdä nopeasti muutaman vuotiskaverini ja sain ne nimikirjoituksetkin. Eipä niillä paljon mitään tee, mutta hauskaa oli!

Dumbledoreksi pynttäytyneenä onnistuin voittamaan pukukilpailusta liput kutsuvierasensi-iltaan, eli toinen Helsingin reissu oli tiedossa, enkä tietenkään mahdollisuudesta kieltäytynyt, pääsinhän sentään näkemään elokuvan etukäteen jo 16. päivä.

Vaikka kasasinkin asun melko nopeasti, meikkasin rypyt autossa ja puin kaavun, viitan, peruukin ja parran kävellessäni Kampin läpi, olen tyytyväinen lopputulokseen. Salamankiiltävästä kuvasta ihan kaikkea ei tosin näe. Evannakin tykkäsi puvustani. :)

© Toju

Seuraavaksi vuorossa oli leffalippujen aamujonotusta Turun Kinopalatsissa vuoronumerolla kolme. Vaikka porukkamme olikin pukeutunut asianmukaisesti (toisin kuin muut lippuja noutamaan saapuneet), katseenkestäviä kuvia ei tapahtumasta ole.

Maailmanensi-iltaa oli mukava katsella internetin kautta, ja Helena Bonham Carter oli kaunis, kuten aina. Tietysti parempi olisi ollut juhlia lopun alkua paikan päällä Lontoossa. Ehkä vielä joskus, ja todennäköisemmin jonkun muun elokuvan kohdalla, sillä mahdollisuuksia on jäljellä enää vain yksi, ensi kesänä.

Kauan odotettu päivä osui keskelle koeviikkoa, eli suuntasin heti englannin jälkeen rautatieasemalle ja ennakkonäytökseen. Aloin itkeä noin kahdenkymmenen sekunnin kohdalla elokuvan alussa, ja kyyneleet valuivat muutenkin tiheään - ei siksi, että leffa olisi ollut käsittämättömän liikuttava tai huonokaan, vaan ihan kirjan tunnelmien vuoksi. Seuraavana päivänä eli seitsemäntenätoista olikin jo Suomen ensi-ilta ja Vuotisnäytös, jolloin saatoin keskittyä hyvään tunnelmaan ylipäätään. Nautin siis koeviikkoon osuneesta välipäivästä täysin rinnoin. Harry Potter is awesome. Vuotis is awesome.

Perjantaina kävin katsomassa elokuvan kolmatta kertaa ihan Brittein ja USA:n ensi-illan kunniaksi, enkä vieläkään kyllästynyt. Vaikka aluksi suhtauduin epäilevästi Kuoleman Varjelusten kahtiajakoon, on uusin leffa mielestäni parempi kuin edelliset juuri siksi, että kirjan tapahtumille on annettu aikaa, eikä kyseessä ole pikakelaus. Tietysti yksityiskohtia on muokattu tälläkin kertaa, mutta elokuva ei voi koskaan saavuttaa kirjaa. Minusta oikea tunnelma oli tavoitettu, vaikka elokuva olikin itsenäinen tarinansa, kuten sen tietysti kuuluukin.



Näin koeviikon jälkeen postaan varmaan niin, ettei toista yhtä pitkää taukoa jää mihinkään väliin. :)

PS. Elokuvassa se kohtaus, jossa Bellatrix kiduttaa Hermionea, on aika ♥. Tai pikemminkin ♥♥♥.

Wednesday, November 3, 2010

Disintegration

Otsikko viittaa siis postauksen hajanaisuuteen, vaikka kyllä tällä tahdilla pääkin hajoaa. Tekstini on siis lähinnä väliaikapäivitys, sillä raportoimisen arvoisista asioista en ole tahtonut saada yksittäisiä, järkeviä entryjä. Oletettavasti huomaatte kyllä, miksi.

Syysloma kului rattoisasti psykologian esseen ja Disney-leffojen parissa - Mulan oli vielä parempi kuin muistin (Mushu ♥) ja Pocahontas yllättävän liikuttava. Opin myös, että koulutöiden tekeminen voi olla jopa miellyttävää, kun niihin saa keskittyä ajoissa (=syysloman keskellä, ei viimeisenä iltana), omaan tahtiinsa (=keskellä yötä) ja opiskelua helpottavia apuvälineitä (=teetä) käyttäen.


Vähän aikaa sitten sain myös pitkään kaivatun piirtopöydän - hyvästi jännetuppitulehdus, joka nurkissa odotat tilaisuuttasi! Yllä oleva kuva on ensimmäinen harjoitukseni kyseistä työvälinettä käyttäen, ja taustan valokuvasta kiitän LilyLunaa.

Halloweenina puolestaan juhlin perinteisesti kaveriporukan kanssa, joskin juhlijoiden määrä on kasvanut lähes eksponentiaalisesti vuosi vuodelta. En tiedä, kertooko viikonlopusta hyvää vai huonoa se, ettei valokuvia otettu, ja upeasti koristellut muffinitkin syötiin ennen, kuin ne ehdittiin ikuistaa. Kaikki paikalla olleet olivat kuitenkin panostaneet pukeutumiseensa, ja onkin sääli, ettei kuvamateriaalia ole. Ilta päättyi hämärissä merkeissä Fröbelin palikoiden kuuntelemiseen Youtubesta:

Huomenna sitten olen suuntaamassa Helsinkiä kohti ihmettelemään Evanna Lynchia (Luna) ja Matthew Lewista (Neville). Mikäli nimet eivät soita kelloja, voinen vinkata kyseessä olevan Harry Potter & the Deathly Hallows -elokuvaan liittyvä näyttelijävierailu. Pitkäaikaisena Potter-fanina - ja siitä saatte varmaan ihan oman postauksenkin - en voi vastustaa kiusausta, vaikka "turhia" poissaoloja onkin lähiaikoina tulossa useampia. Koska olen harvinaisen huono erilaisten kiusausten vastustamisessa (koulu- ja kinkkukiusaus eivät kuulu näihin), vedän niskaani Dumbledore-cossin. Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun proppaudun kyseiseksi velhoksi, mutta tällä kertaa tarvitsin uudet, lämpimämmät vaatteet. Vain sopiva viitta uupui vaatekaapin kätköistä, ja äsken väsäsin sellaisen kirpputorilta hankitusta pöytäliinasta ja kuolleen isoisän adressien koristenauhoista. Kierrätystä ja luovuutta tulee siis harrastettua.

Ensi kertaan, toivottavasti se koittaa vähän nopeammin!

Sunday, October 10, 2010

Aikamatkalla

Poikkeuksellisesti suuntasin lauantaiaamuna kouluun jo ennen auringonnousua, ja kun unirytmiäni häirinnyt tapahtuma oli iltapäivällä ohi, palasin kotiin nukkumaan. Ja kuten kuvista näkyy, ihan tavallinen koulupäivä ei siis ollut kyseessä. Omasta vaatekaapistani autenttisia kasarikuteita ei pahemmin löytynyt, mutta päätin siitä huolimatta hylätä tutun ja turvallisen kasarigootti-vaihtoehdon ja luoda mahdollisimman kamalan väriyhdistelmän. Nauttikaa silmäsärystä!

Paita: Disney
Minishorsit: Rockgootti
Säärystimet: Yli kymmenen vuoden takaa (pikkutyttöjen balettikoulua varten hankitut)
Korvikset: Glitter
Silmälasit: Luokkakaverilta lainattu

PS. Musiikillisia kaapista astumisia vol 1:


Pieni osa minua kuoli juuri. Törmäsin tätä etsiessäni Miley Cyrusin versioon.

Monday, October 4, 2010

"Jos mä putoon... niin tän voi lähettää hauskoihin kotivideoihin otsikolla 'Lolita putoaa puusta'!"

© Aie
Viikonloppuni vietin hyvässä seurassa hämmästyttävän sosiaalisten ja kulturellien aktiviteettien parissa, eli miittailin vuotislaisia, kirjamessuilin ja kävin katsomassa Turun kaupunginteatterissa Anna Kareninan. Avartavin kokemus lienee kuitenkin ollut Singstarin laulaminen, tällä kertaa öristen ja rääkyen kuin kuolon kielissä. Tästä taide-elämyksestä kiinnostuneille suosittelen ehdottomasti Indican Ikuista virtaa, sillä vatsalihaksia tulee harjoitettua etenkin kohdassa "mä hiekkalinnan teen".

Ilonpito kuitenkin kostautui vähäisten yöunien muodossa, ja maanantaiaamuna (eli tänään) ilmaannun kouluun muistuttaen jokseenkin huomattavasti joko nistiä tai zombia punaisine silmineni, mustine silmänalusineni ja tärisevine käsineni. Onneksi kaiken saattoi laittaa Wilma-vieroitusoireiden piikkiin, joku pirulainen kun oli päivittänyt tunnuksiani perjantaina siinä välissä, kun olin matkalla koulusta kotiin. Kaikki kääntyi lopulta parhain päin, enkä edes nukkunut tunneilla (paitsi historiassa). Suklaalla on ihmeellisiä voimia, kyllä Lupin tietää.


Palatkaamme kuitenkin takaisin ajassa. Kirjamessureissun paluumatkalla pidimme Sannan kanssa pienen kuvaustuokion. Lolioravalta meni hetkisen aikaa päästä ylös, ja tästä on olemassa myös havainnollistava kuvasarja. Ikävä kyllä kuvasarja havainnollistaa myös alushameeni ja bloomersini, ja saatte tyytyä seuraaviin otoksiin:


Ekstrana:
"Ihme puunhalaaja!"
Hame: vintage, itse kustomoitu
Laukku: äidin vanha

Kaikki valokuvat otsikkokuvaa lukuunottamatta © Sanna.

Thursday, September 30, 2010

Ruskanriekaleita

© Aie
Syyskuu on valunut hiekkana sormieni välistä, mikäli sallitte kuluneen ilmauksen. Ruskan kauneudesta ja syysilmasta olen ehtinyt nauttia lähinnä koulumatkoilla silloin, kun olen kävellyt metsän läpi. Nyt kun ensimmäinen koerypäs on ohi, toivoisin minulla olevan aikaa kirjoittaa useammin. Kaipaan myös muita, enemmän tai vähemmän luovia ajanvietteitä, sillä ainakin piirtäminen, pianonsoitto ja lukeminen ovat jääneet melko vähäisiksi.

Jossain kumman välissä blogini lukijamäärä on ylittänyt kolmenkymmenen rajan, kiitos kaikille teille! ♥  Vastahan minä aloitin...

Daily coordinate -postaus - tiistailta - on kerrankin niitä pahamaineisia peilikuvia, ja otettu vielä kamerakännykällä, aiai. Onneksi tämä näkyy lähinnä siinä, että kasvoni ovat omituista suttua ja näytän siltä, kuin en olisi hymyillyt muutamaan kymmeneen vuoteen.
Melko arkista pukeutumistani: hiukset jokseenkin luonnontilassa, jakku Henkkamaukalta, (aktiivisessa käytössä kellastunut) hame Pirjon Bazaarista ja säärystimet äitini käsialaa.

Lopuksi uskomattoman kaunista, syksyistä sellonsoittoa Apocalypticalta. Olen kuunnellut tätä kappaletta viimeisen kuukauden aikana luvattoman paljon.

Sunday, September 12, 2010

"Seitsemän on kaikkein voimakkain taikaluku."

Sain Ruined Kingdomin corinalta tämän ihastuttavan tunnustuksen, suuret kiitokseni. Välitän siis palkinnon eteenpäin seitsemälle blogille/bloggaajalle, ja paljastan seitsemän asiaa itsestäni.

***

Ensimmäiseksi ne 7 blogia, aakkosittain perfektionismissani:


Äskettäin blogikirjoittelun aloittanut ~Heini~ kirjoittaa asenteella ja tietysti pukeutuu uskomattoman suloisesti.
Sally Slander kirjoittaa sujuvasti ja värikkäästi mitä erilaisimmista asioista, eikä pelkää ilmaista mielipiteitään.
Trollchild on luova, taitava ompelijatar ja omaa myös käsittämättömän kyvyn tehdä upeita ostoslöytöjä.
Madamoiselle Parapluien blogi on täynnä synkän elegantteja ja inspiroivia gothic lolita -aiheisia postauksia.
Iiraliina on kuin syntynyt pukeutumaan elegantteihin, synkkiin tyyleihin aristosta gothic lolitaan, ja hänen asukokonaisuuksensa ovat poikkeuksetta viimeistellyn viehättäviä.
HajaMiel tuntee poikatyylit ja postaa hurmaavia löytöjä eri puolilta internetin ihmemaata.
Elävästi kirjoitettu blogi – ja harva onnistuu näyttämään yhtä onnistuneelta missä tahansa tyylissä kuin veinken.

***

Ja sitten 7 enemmän tai vähemmän maagista paljastusta:

1. En pidä ajatuksesta, että pitäisi olla jollain tavalla ”tr00”. Olen mieluummin luokittelematta itseäni kuin pakottaudun kuuntelemaan vain yhdenlaista musiikkia tai pukeutumaan vain yhteen tyyliin.
2. Oikeasti hiusteni väri on perinteinen suomalainen maantienharmaa, liian tumma blondiksi ja liian vaalea ruskeaksi.
3. Tahtoisin takaisin ihanat, siniset hiukseni, mutta ne vaativat liikaa työtä ja vaalentamista, joka ei tee hyvää jo luonnostaan ohuille hiuksilleni. Niinpä tyydyn tylsään ja käytännölliseen mustaan sekä toisinaan hiuslisäkkeisiin.
4. Ostan enemmän kirjoja kuin vaatteita, ja luen paljon. Vaikken voisi kuvitellakaan luopuvani luovan pukeutumisen iloista, vielä vähemmän haluaisin päästää irti lukemisesta.
5. Viimeiseen kuukauteen en ole kuitenkaan lukenut muuta kuin kouluun liittyviä kirjoja.
6. Olen feministi.
7. Kuulun evankelisluterilaiseen kirkkoon, mutta aikomuksenani on erota heti täysi-ikäistyttyäni.

Tuesday, September 7, 2010

"15 sivuu ja 1.5 fontti, onx ok???!!"

Koska en ole löytänyt sopivia hiuslisäkkeitä (tai jaksanut selvittää vanhoja), en ole pitänyt kirkkaansinistä pitkään aikaan, vaikka se on yksi lempisävyistäni. Kaipasin kuitenkin piristettä, ja kyseisen värin sekä lievästi kiiltävien kankaiden yhdistelmä oli vaihteeksi vähän räväkämpi kuin viimeaikojen pikkutyttölook, josta tulen myös postaamaan kuvia tulevaisuudessa.

Paidan kaivoin kaapin pohjalta pitkän käyttämättömyyden jälkeen, se lienee ostettu aikoinaan Haloselta. Jo edesmenneestä Turun Rockgootin kivijalkaliikkestä hankittuja shortsejakin on mukava pitää vielä, kun on mahdollisuus - en oikein osaa suhtautua pakkasten ja minishortsien yhdistelmään, vaikka sitäkin toisinaan näkee. Hiusrusetti (jonka ihastuttavat yksityiskohdat eivät ikävä kyllä näy) on Cybershopista, kengät Demonian ja ihqut karvasäärystimet Pirjon Bazaarista. Kuvaamaan nakitin pikkuveljeni, sillä kännykkäkamerani itselaukaisin ei ole parhaasta päästä. Samaista vempainta saamme syyttää myös kuvanlaadusta - ja minua itseäni myös, onnistuinhan unohtamaan kameran Kustaviin.

***

Viimeisestä tekstistä onkin kulunut jo lähes kuukausi, ja otsikko selittänee syyn. Vaikken olekaan vielä joutunut kirjoittamaan viidentoista sivun aineita, on koulu vienyt tehokkaasti arkipäivät ja sosiaalinen elämä puolestaan viikonloput. Pyrin tulevaisuudessa päivittelemään kuulumisiani vähän useammin, ainakin ruotsin ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Oikeastaan minun ei tarvitsisi stressata niistäkään, sillä aion ottaa keväällä uusiksi ja jopa opiskella. Tajusin tämän mahdollisuuden siis vasta ilmoittauduttuani sitovasti syksyn kirjoituksiin, joten osallistunpa sitten niihinkin...

Viikonloppuaktiviteettini ovatkin olleet huomattavasti koulua mielenkiintoisempia. Koin nimittäin ainakin neljä täysin uutta asiaa: olin häissä, rikoin pohjoisuusennätykseni, lauloin Singstaria vapaaehtoisesti ja tykkäsin valkosuklaasta.

Häät olivat serkkuni, ja, uskokaa pois, ensimmäiset, joissa olin. Toki olen ollut paikalla vanhempieni vihkitilaisuudessa (he menivät naimisiin rippipäivänäni muutama vuosi sitten), mutta kyseessä oli vain pieni tilaisuus eikä häitä vietetty sen kummemmin.
Taisin tällä kertaa tosin missata iltaohjelman, sillä koulun uuvuttamana pienet nokoseni venähtivät aamuun asti. Ennenkuulumatonta! Lummekuva on seuraavalta aamulta, jona kävin pikaisesti uimassa kosken suvannossa - siinä taas yksi uusi kokemus listaan. Ei sinänsä mikään ihme, sillä järvessäkin uin ensimmäistä kertaa viime kesänä. Taidan olla merivedenkestävä saariston lapsi.

Etelän asukkina pohjoisuusennätykseni oli vielä vuosi sitten Jyväskylä, ja viime talvena se vaihtui sentään Seinäjokeen, kiitos Sonata Arctican. Saman bändin perässä tein varmaan myös jonkin sortin typeryysennätyksen lähtemällä Satama Open Airiin, jossa tuli nähtyä saman tien myös Northern Kings ja Tarot. Tämänhetkinen high scoreni on siis Kemi, vaikka toivon vielä joskus pääseväni ihailemaan Lapin maisemia pohjoisemmaskin.
Typeryydestä puhuin, sillä olen tänä vuonna nähnyt Sonatan ihan tarpeeksi monta kertaa muutenkin. Mutta jollainhan se keikkatarve on täytettävä, kun mikään muu suosikkibändini ei ole vähään aikaan keikkaillut Suomessa tai ylipäätään ollenkaan, ja Versaillesin aikaan olin PA.
Pitkät junamatkat muista kuluista puhumattakaan eivät siis menneet hukkaan, samasta vanhasta biisilistasta huolimatta. Tunnelma oli mahtava reissun alusta loppuun, ja tihkusateen pahin haitta lienee se, että otsikkokuva on mitä on, kun en itse tapahtumassa kameraa pahemmin käsitellyt.
Ei kaduta! :D


Kuten Kemikin, myös valkosuklaan ja Singstarin ilot tuli koettua Sannan kanssa. Hauskuus taisi korvata sen, mikä laulutaidoissa menetettiin. The Curen Friday I'm in Love ja Just Like Heaven olivatkin pelien parasta antia, vaikka musiikillisesti onnistuimme ilmeisesti ylittämään itsemme ABBA:n ja Indican tahtiin. Myös Cyndi Lauperin Girls Just Wanna Have Fun sekä Aquan Barbie Girl täytynee ottaa joskus uusiksi. Kiekumisen lomassa söin aivan huomaamattani myös arviolta 200 grammaa valkoista mustikkasuklaata.

Kilometripostaus: onnittelut loppuun asti kahlanneille! Syyskuun alun tapahtumat ja sattumukset säästin suosiolla ensi kertaan.

Wednesday, August 11, 2010

In all your fairytales, how...

Kuva ja pose Sannan ansiota

Tältä näytin tänään eilen -postaus - saatatte joutua kärsimään näistä tulevaisuudessakin aina silloin tällöin. Sangen ikävää niille, jotka joutuvat pärstääni tuijottelemaan irl:kin. Toimitus haluaa huomauttaa, että korsetti tosiaan on brokadia ja sukkahousut verkkoa, ja kyllä, polveni ovat poikkeuksetta mustelmilla ja muutenkin arpien kirjomat - en vain voi luopua metsissä kirmaamisesta.

*

Turun enemmän tai vähemmän ahkerat lukiolaiset aloittivat siis uuden kouluvuoden, enemmän tai vähemmän innoissaan, eilen. Koulupäivän lyhyydestä huolimatta vuorokausirytmin kääntyminen ei jäänyt huomaamatta (uudet pre-IB:t sen sijaan jäivät), eikä asiaa auttanut se, että raahauduin vielä Varissuolta TSYK:iin tapaamaan nopeasti siellä opiskelevia kavereitani ja tietysti Sannaa. Hyvä sinänsä, sillä tämän ensimmäisen varsinaisen päivän perusteella minulla ei ole aikaa tavata heitä ihan heti. Myös blogin päivittely ja netissä luuraaminen saattaa jäädä vähemmälle (kuulen jo teidän nauravan!), kun yritän pakottaa itseni keskittymään ruotsin ylppäreihin (joihin en ole vieläkään lukenut) sekä Kalevalaan, jonka lukemiseen minulla on aikaa huimat kolme päivää (ei, en aloittanut tänäänkään).

Hetkellisen paon läksyistä tarjoaa onneksi huominen Taiteiden yö, jossa saan vapaasti kuljeksia murehtimatta koulusta - koulun varjolla, kiitos englanninopettajani mahtavien ideoiden, joista tulette varmasti kuulemaan vielä lisää.

Monday, August 9, 2010

"Kapillaari-ilmiö on perseestä."


Tänään kulutin päiväni kuljeksimalla ympäri Kaarinan maita ja mantuja, tai tarkemmin ilmaistuna kaverini Merin syntymäpäivillä. Vaikka suunniteltu piknik siirtyi sadekuurojen vuoksi sisätiloihin, uskaltauduimme illemmalla tutustumaan lähemmin ympäristön metsiin ja peltoihin. Jos hiekkatiellä on ikävähkö kävellä paljain jaloin ja metsäpolku on puolestaan kohtuullisen mukava, niin muta on suorastaan taivaallista! Puussa kiipeilyn ja peltojen halkomisen ajan säästyimme enemmältä vedeltä, mutta paluumatkalla saimme nauttia kunnon rankkasateesta. Postauksen otsikko onkin päivän aforismi, jonka Meri sangen entusiastisesti (ah, miten vihaankaan anglismeja <3) tokaisi kastuttuaan asvalttikahlauksen jälkeen varmaan polviin asti. Itse säästyin moiselta kohtalolta lyhyine hameineni.

  

Kuvat 1 & 4 © Liisi, kuva 5 © Meri, muut © minä

Tervehdys!

Kuka?
Olen seitsentoistavuotias neitokainen Turusta. Internetin ihmemaassa minut tunnetaan useimmiten Aiëdaílina tai kyseisen nickin johdannaisilla, lähinnä Aiena. Mikäli olet eksynyt lukemaan blogiani (ja siltä vaikuttaa), saatat tuntea minut esimerkiksi Vuotiksesta tai ihq-galtsusta, joissa molemmissa pyörin ahkerasti.
Kärsin IB-lukioksi luokitellusta mielenhäiriöstä, jonka aiheuttamat aikaiset herätykset häiritsevät pukeutumistani. Silloin, kun saan hetkellisen vapautuksen tästä kidutuksesta tai olen muuten vain hyvällä tuulella, jaksan jopa katsoa tarkemmin, mitä laitan päälleni - esimerkkeinä mainittakoon gootti- ja lolita-tyylit.
IB-sairauteni vuoksi minulla ei ole voimia muihin harrastuksiin kuin CAS:iksi kutsuttuun toimintaan, jota harjoitan elvyttämällä entisiä vapaa-ajan aktiviteettejani, kuten pianonsoittoa ja ompelua. Muita intohimojani ovat esimerkiksi kirjallisuus ja musiikki, joista molemmista tulen varmasti kirjoittamaan tulevaisuudessa enemmän.
Kuvasta kiitokset Sannalle:


Mitä?
Pitkän harkinnan jälkeen päätin liittyä bloggaajien alati kasvavaan joukkoon. Etenkin lolita-aiheisia blogeja tuntuu syntyvän kuin sieniä sateella tai ideoita yöaikaan. Se lienee yksi niistä syistä, joka sai minut epäröimään - kukapa jaksaisi selata tuhatta eri blogia samalla sisällöllä? Myönnettäköön, että omakin blogini tulee käsittelemään lolitaa, mutta aiheena muiden joukossa. Peililasiprinsessa onkin samaan aikaan life-, style- ja jonkin verran lifestyle-blogikin, eli tulen kirjoittamaan sekä vaatteista, lifestyle-prinsessailusta että ihan tavallisesta elämästäni, joskin toivoakseni vain niistä edes hivenen mielenkiintoisista osista. Blogi tulee toki sisältämään tekstin lisäksi myös kuvia jo mainituista aiheista, ja kuivien kilometritekstien vastakohtana voitte päästä nauttimaan inspiraatiokuva- tai musiikkipostauksista.
Nokkelimmat lukijoistani ovatkin varmasti jo huomanneet viittauksen blogin nimen takana. Kuolematon lolita-ikoni Alice on myös yksi omista inspiraationlähteistäni, ja mikä onkaan ihastuttavampaa kuin yhdistää Lewis Carrollin Through the Looking Glass sekä viehätykseni keksittyihin yhdyssanoihin? Nimi viittaa toki myös prinsessamaiseen pukeutumiseen, eskapistiseen leijailuun irl-elämässä ja niihin paljon puhuttuihin päivän asu -peilikuviin.
Jos nimen keksiminen oli pitkän pohdinnan tulos, niin on myös blogin ulkoasukin. Vaikken jaksanut lähteä väkertämään kunnon originellia layoutia, pohdin pitkään värimaailmaa ja valokuvasin otsikkokuvankin näin inspiraatiopuuskassa auringon jo laskettua kukkalampun valossa. Toivottavasti pidätte lopputuloksesta! Otsikkokuvan fontista on kiittäminen Emilie Autumn -fanisivustoa Battered Rose.
Tällä hetkellä kirjoitan suomeksi (No shit, Sherlock!), mutta saatan mahdollisesti aloittaa englanninkielisen sisarblogin jokseenkin samalla sisällöllä mutta eri nimellä.

Rakentava palaute koskien niin ulkoasua kuin tekstiäkin on tervetullutta. Myös aiheideoita ja -toiveita saa esittää. Kirjoitusvirheistä huomauttaminen olisi myös erittäin ystävällistä, sillä vaikka olenkin auttamaton pilkunviilaaja, en jaksa näin keskiyöllä oikolukea tekstiäni.